2018. aasta juunikuus sõitsime minu maasturiga, katusel suusaboks, Ukraina poole. Meie eesmärk oli külastada Läti, Leedu, Poola ja Ukraina sünagooge ning kinkida kõikidele rabidele raamat pealkirjaga „Jesaja 53“, samuti vene- ning heebreakeelseid Uusi ja Vanu Testamente. Ja Iisraeli pildiga postkaarte. Postkaardile kirjutasime, et Iisraeli Jumal armastab teid ja ootab teid kodumaale Iisraeli.

Viisime ka suure koguse humanitaarabi Odessa juudi koolile, kus õpib tuhat last, kellest 300 on orvud.

 

Tolli-ime

Patrol ja Uman
Uman ja Patrol

Poola ja Ukraina piiri ületasin esimest korda. Ma ei teadnud, kui palju asju üle piiri tohib viia. Kohapeal selgus, et isiklikke asju võib olla 50 kg ja toitu 2 kg, aga soomlasest reisikaaslasega kahepeale oli meil kaasas 500 kg asju, millest toitu oli umbes 100 kg.

Tollimees küsis, et kas meil on 50 kg või rohkem? Vastasin, et rohkem.
Ta kutsus tollipealiku, meil tuli sõita eraldi garaaži ja asjad autost välja tõsta. Nad hakkasid autos olevaid asju läbi vaatama: evangeeliume, laste jalanõusid, pamperseid, hambaharju ja -pastat, toitu, vitamiine. Tolliametnik ütles, et nii palju asju ei tohi üle piiri viia. Ta kõndis mitmeid kordi ümber auto ja aina raputas pead – ei tohi, ei ole võimalik, nii ei saa.

Minu sees aga oli tohutu Jumala rahu.
Kui nad umbes pool tundi kogu autos olevat kraami vaadelnud olid, ütlesid nad järsku, et pangu me kõik asjad autosse tagasi ja sõitku siit minema. Mitte midagi ära ei võetud. See oli tohutu Jumala arm, soosing ja ime.

Ukraina piirilt sõitsime 560 km edasi Kiievisse, kus meid ootasid taas suured Jumala imed. Teel Kiievisse pidasime auto mitmeid kordi kinni, rääkisime paljudele inimestele evangeeliumi ja palvetasime nende eest.

Kiievist sõitsime Dnepropetrovskisse, Odesasse, Bershadi (kus on vanim puust sünagoog) ja Umanisse.

Jumala silmaterad

Alina ja reisikaaslane Urmo
Alina ja reisikaaslane Urmo

Bershadis elab üks vaene juudi pere: joodikust ema, 13aastane tütar Alina ja tema vanaema. Alinal on olnud mitmeid kaasasündinud terviserikkeid. Kõõrdsilm, raskendatud kõndimine ja rääkimine. Oleme tüdruku jaoks 1800 eurot kogunud ja aidanud operatsiooni teha. Nüüd on tema tervis pisut parem ja ta on kõige parem õpilane klassis. Aga kodus valitseb vaesus kuubis.

Sellele perele viisime toitu, raha, riideid ja rääkisime aliast, milleks neil on olemas tahe, mis tähendab, et kojusõidu nimel tuleb veel kõvasti tööd teha.

Umanis elas veel üks pere, kellele olime kaks aastat aliast rääkinud. Sel korral teatas juudi tüdruk Olja, et Ants, mina tahan minna oma kodumaale, Iisraeli. See oli liigutav hetk. Viisime ta kokku organisatsiooniga Esra, kes vormistavad juudi dokumente ja see tütarlaps on täna juba Iisraelis. Üks suurimaid Jumala kingitusi on näha, kuidas Tema Ise oma rahvast koju, Iisraeli, viib.

Moskva juudi peret, kellest oleme varemate reisidega seoses palju rääkinud, külastasime samuti. Jumala abiga saime nende kõige väiksemale lapsele sünnitunnistuse ja uue kõigi mugavustega korteri.
Kahjuks on nende kojuminekuplaanid uute plaanide tõttu jahtunud ja selle asemel taotlevad nad endale nüüd Ukraina kodakondsust. Kurb.

Kohtusime veel paljudega, ostsime neile toitu ja rääkisime aliast. Külastasime Umani Elu Sõna kogudust ja palvetasime koguduseliikmete eest.

Tatjana Fjodorovna hauaplats

Tatjana Fjödorovna uus kalm

Eraldi võtsin plaani ka endise juudikogukonna juhi Tatjana Fjodorovna haua külastamise. See oli kadunud kõrge heina sisse. Ostsin hekikäärid, kõbla ja paksu kilet. Pärast umbrohu lõikamist ja kõplamist katsin hauaplatsi paksu kilega, et umbroht tagasi ei kasvaks. Seejärel ostsin äärekivid ja tsementi korraliku hauplatsi tegemiseks. Keskele ostsime ilusat killustikku – nüüd sai plats ilus.
Edaspidi plaanin hankida hauakivi ja kirjutada sellele mingi luuletus ning kindlasti Taaveti täht lisada.

Ukraina juudi koole on kolmes Ukraina linnas. Neil on vaja praktiliselt kõike, aga eelkõige pamperseid. Üritame koguda raha ja vahendeid ja siis humanitaarabi Ukraina juudi koolidele ja lasteaedadele saata.

 

 

Õnnistades Iisraeli ja selle maa rahvast, oleme ka ise õnnistatud (1. Moosese12:3)! Nii ütleb Jumala Sõna.Alina ja reisikaaslane Urmo[/caption]

Ylitimme ensimmäisen kerran Puolan ja Ukrainan rajan autolla. En tiennyt kuinka paljon tavaraa voi viedä mukanaan rajan yli. Paikan päällä selvisi, että rajan yli voi viedä 50 kg tavaraa ja 2 kg elintarvikkeita. Suomalaisen matkatoverini kanssa meillä oli 500 kg tavaraa ja 100 kg ruokaa. Tullivirkailija kysyi meiltä, onko meillä enemmän tavaraa kuin 50 kg. Sanoin, että enemmän. Hän kutsui paikalle tullin päällikön, joka määräsi meidät purkamaan lastimme erilliseen paikkaan. He alkoivat tarkistaa auton lastina olevaa tavaraa: evankeliumeja, lasten kenkiä, pamperseja, hammasharjoja, hammastahnaa, ruokaa ja vitamiineja. Tullivirkailija sanoi, ettei niin monia tavaroita voi viedä rajan yli. Hän käveli useita kertoja auton ympäri ja pudisti päätään. Se ei ole mahdollistahän, sanoi. Samanaikaisesti minulla oli sisimmässäni rauha. Kun hän oli katsellut tavaroita noin puoli tuntia, hän yhthäkkiä sanoi, että voimme nostaa tavarat takaisin autoon ja ajaa pois. Mitään ei otettu kuormasta pois. Se oli valtava Jumalan armo, suosio ja ihme.

Ukrainan rajalta ajoimme 560 km kohti Kiovaa, jossa meitä odotti jälleen Jumalan suuret ihmeet. Matkalla Kiovaan pysähdyimme useita kertoja ja kerroimme evankeliumia ihmisille ja rukoilimme heidän puolestaan.
Kiovasta matkustimme Dnepropetrovskiin, Odessaan, Bershadiin (jossa on puinen synagoga) ja Umaniin.

Jumalan silmänilo

Alina ja reisikaaslane Urmo
Alina ja reisikaaslane Urmo

Bershadin kaupungissa asuu eräs juutalainen perhe: juoppo äiti, 13 vuotias tyttö Alina ja isoäiti. Alinalla on monta synnynnäistä terveysongelmaa. Hän karsastaa, kävelee ja puhuu huonosti. Olemme auttaneet tätä tyttöä keräämällä varoja 1800 € hänen leikkauksiinsa. Tyttö voi nyt paremmin ja hän on luokkansa paras oppilas. Mutta perhe on hyvin köyhä. Veimme ruokaa, rahaa ja vaatteita tälle perheelle ja puhuimme alijasta, johon heillä on tahtoa. Tämä tarkoittaa, että on vielä tehtävä kovasti työtä kotiin pääsemiseksi.

Umanissa asuu eräs toinen perhe, jolle olemme kahden vuoden ajan puhuneet alian tekemisestä. Tällä kertaa juutalainen tyttö Olga ilmoitti, että hän haluaa mennä kotimaahansa Israeliin. Se oli minulle koskettava hetki. Tapasimme Ezra järjestön edustajan, joka virallistaa muuttoasiakirjoja. Tämä tyttö on jo Israelissa. Yksi suurimmista Jumalan ihmeistä on nähdä kuinka Hän vie kansansa kotiin Israeliin.

Vierailimme myös Moskovasta kotoisin olevan juutalaisen perheen luona. Jumalan avulla saimme heille järjestettyä hyväkuntoisen asunnon ja nuoremalle lapsellese syntymätodistuksen. Valitettavasti heidän Israeliin muuttosuunnitelmansa ovat viivästyneet. He hakevat nyt Ukrainan kansalaisuutta, mikä on surullista.

Tapaisimme lisäksi monia muita juutalaisia, ostimme heille ruokaa ja puhuimme aliasta. Vierailimme Umanin Elämän Sana kirkossa ja rukoilimme seurakunnan jäsenten puolesta.

Tatjana Fjodorovnan hauta

Tatjana Fjödorovna uus kalm

Erikseen vierailimme edesmenneen juutalaisten yhteisön johtajan Tatjana Fjodorovnan haudalla. Paikalle oli kasvanut korkeaa heinää. Ostin pensassakset, kuokan ja paksun muovin. Leikkasin heinän ja puhdistin haudan niin ettei heinä enää kasvaisi siihen. Ostin sementtiä ja teimme Tatjanan haudalle reunat. Sorastimme haudan. Nyt haudasta tuli kaunis. Tulevaisuudessa ostamme haudalle kiven, kirjoitamme siihen tekstin ja Daavidin tähden.

Ukrainan kolmessa kaupungissa sijaitsee juutalainen koulu. Ne tarvitsevat lähes kaikenlaista apua, mutta varsinkin pamperseja. Keräämme varoja ja lähetämme humanitääristä apaua Ukrainen juutalaisille kouluille ja päiväkodeille.

Siunaamalla Israelia ja tämän maan ihmisiä saamme myös itse siunauksen. Näin kertoo Jumalan sana. (1. Moos. 1:3)